En osaa kuvitella pyrtsiä ns. kotikoirana, siksi Tossun kanssa tehdään kaikenlaisia asioita ja osallistutaan erilaisille kursseille. Meidän elämän arjen haasteista, koulutustekniikoista ja työvälineistä bloggaan erikseen.
Pyrtsi on upea, aktiivinen ja ihmisrakas harrastuskoira, jota ei koskaan tarvitse motivoida. Se on aina halukas tekemään ihan mitä tahansa, mitä siltä vaan pyydetäänkin. Jossakin vaiheessa meidän viikko-ohjelmaa piti kunnolla keventää, kun kierrokset jäivät päälle ja palautuminen vei paljon aikaa. Jos jotakin haluan välttää, niin koiran stressiä. Se ei edistä hyvinvointia – ei koiran eikä ihmisen.
Syksyllä oltiin jälleen mukana pk-hakukurssilla. Mielestäni pk-haku tukee mainiosti pelastushakua, joka meillä on ydintalvella ollut ”luonnollisella” tauolla. Ensin oli kovat pakkaset, enkä halunnut antaa Tossun odottaa – parhaimmillaan tunteja – kylmässä autossa, sitten odoteltiin tassuvamman paranemista, sitten treenipäivään osui monta työmatkaa.
Tossu ilmaisee rullalla, mutta treenimme ovat junnanneet irtorullavaiheessa jo luvattomankin pitkään. Ehkä kevään aikana päästään siirtymään kiintorullaan. Ilmaisuun liittyen ollaan treenailtu noutoa kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Nykyisin Tossu noutaa ja kanniskelee pallojaan, kuin noutajarotuinen koira ikään.
Rauniohaun olen päättänyt jättää kokonaan väliin. Tossu on selvästi aistiherkkä koira, enkä halua ottaa riskiä, että aiheuttaisin sille elinikäisen paukkuarkuuden. Raunioille on ajatuksena mennä kuitenkin treenaamaan, jos vaan löytyy meille sopiva treeniryhmä. Niitä vaan on nykyään tarjolla vain vähän, ja etusijalla ovat koirakot, jotka tähtäävät koesuorituksiin.
Hajuerottelun alkeet muistuteltiin vuoden vaihteessa mieleen, ja nyt on menossa purkkijatkokurssi. Toivottavasti päästään keväällä ID-jäljestämään maastoon. Tossu on taitava, mutta malttamaton ja turhautuu helposti, jos treeni ei heti mene kuten ajattelee siltä toivottavan. Itse olen eritysesti panostanut überrauhalliseen koiran ohjaamiseen. Siinä riittää haastetta, kun itsekkin meinaan hikeentyä toisen sähläämiseen.
Jäljestystä ajatellen ollaan treenattu esineiden ilmaisua. Tässä video hallitreenistä: https://vimeo.com/156947173 Kerran Tossu ottaa esineen suuhunsa ja kerran valeilmaisee, mutta muuten treeni meni kuten pitikin.
Jos Tossulta kysyttäisiin, on varmasti mölliagility kivointa, mitä ikinä vaan voi olla. Mutta kun Raoul on päässyt treeneihin harvakseltaan, on koirakon edistyminen ollut hidasta. Lisäksi Tossu on agilityhallissa yli-innokas ja rauhoittuminen on vaikeaa. Ja kun Tossu on ketjuttamisen mestari – hyvässä ja pahassa – on se keksinyt radalla omaa kivaa. Mutta ei hätää, minusta onkin kehittynyt Raoulille ”treeniassistentti”; nytkin talvilomalla mökillä ollaan treenattu hyppyestettä. Kyse ei suinkaan ole siitä, etteikö Tossu osaisi hypätä, mutta parissa viime treenissä se alkoi tarjota riman alituksia. Hmmmph. Tässä videopätkä mökiltä. Palkka on pikkuisen myöhässä ja Nemo häiritsee… https://vimeo.com/156947493
Mitä muuta on meidän suunnitelmissa? Dobo olisi Tossulle hyödyksi, mutta Nemon kanssa se on paljon mukavampaa. Tokoa pitäisi ehdottomasti taas jatkaa, mutta ei kilpailumielessä. Rally-tokoa jo kokeiltiin, mutta se vaatii valtavaa panostamista, etteivät kyltit kaadu sitä mukaa, kun me mennään ohi. Vepe olisi ihan Tossun laji, mutta luulen, ettei meidän aika riitä. Ja rotukin on väärä. Fillari ja vetovaljaat jo ovat odottamassa, josko Tossu pääsisi juoksemaan muutenkin, kuin läheisillä pelloilla. Frisbee olisi myös Tossun juttu, ja paimennus, mutta kaikkea ei ehdi. Tämmöttis!
Tossu naksutettiin laatikkoon parissa sekunnissa.
Mökillä harjoitella ylityksiä, ei alituksia. Piha on, kuin ravirata.
Rullia, rullia, rullia…
Lumikuono.
Hyppääminen sujuu kyllä.
Purkkitreeni alkamassa mökillä.
Kirsut kohti tuulta! 
Vastaa