…. kun päivä ei valjennut ollenkaan.
Tultiin mökille Uuden Vuoden ilotulituksia ja paukkuja pakoon. Valitettavasti emme selviytyneet kokonaan ilman, sillä pitkin iltaa kuului paukutuksia ihan läheltä ja kauempaa salmen toiselta puolelta. Nemo on kaikenlaista kokenut, eikä ole varsinaisesti moksiskaan koviakaan ääniä. Se haukkuu, mutta lopettaa heti, kun ääniä ei enää kuulu. Mutta herkkääkin herkempi Tossu reagoi ääniin – ei mene sängyn alle piiloon vaan juoksee ääntä kohti kurjasti haukkuen. Onneksi koirat ovat hyvin ehdollistuneet koirapilliin, joten sain ne nopeasti heti ensimmäisten paukutuksien jälkeen takaisin mökkiin.
Tänään yritettiin ottaa kuvia vuoden ensimmäisestä päivästä. Ei aurinkoa, ei lunta, ei sadetta, eikä tuulta. Siispä aika hyvä prasutuskeli. Kuvan roskakasa 4/7 kesäisen puunkaadon jäljiltä vetelee viimeisiään.
Meri ei ehkä mene tänäkään talvena jäähän, ainakaan minkäänlaisia merkkejä siitä ei ole. Myöskään viime talvena meri ei jäätynyt, joka olikin ensimmäinen kerta sinä aikana, kun täällä ollaan mökkeilty vuodesta 1987 lähtien. Tilastollinen piikki vai ilmaston lämpenemistä?
Sitten kuvaharvinaisuus: Tossun ja Nemon yhteiskuva. Nemon ego on niin suuri, että se ei antaudu kuvattavaksi liian lähelle Tossua. On se vaan NIIN.
Muutaman pönötyskuvan lopuksi todiste siitä, että taivaalta leijaili alas muutamia rakeita. Mukavaa Vuoden jatkoa!
Kirsut kohti tuulta! 
Vastaa