Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Monessa tavoitteellisessa koiraharrastuslajissa ohjaajalta vaaditaan hyvää fyysistä suorituskykyä, motorisia taitoja, tasapainon hallintaa ja lihasvoimaa. Agility tulee tietenkin ensiksi mieleen, mutta myös muissa lajeissa esim. partiointityyppisessä maastohaussa tai raunioilla ohjaajan pitää pystyä liikkumaan vaivattomasti koiransa perässä, kelissä kuin kelissä ja talvella syvässäkin lumihangessa.

Itse innostuin dobosta, kun heräsin ajatukseen, että jos minulla kerran on koiria, haluan myös harrastaa liikuntaa niiden kanssa. Kyse oli pitkälti ajankäytöllinen, aikaa esim. kuntosalitreeniin ei tuntunut millään löytyvän. Kiinnostusta lajiin lisäsi myös se, että fysioterapian opena olen aina ollut kiinnostunut ihmisen liikkumisesta ja tässä lajissa voisin mainiosti hyödyntää ammatillista osaamistani.

Dobossa yhdistyvät koiran ja ihmisen liikkuminen. Harjoituksia on periaatteessa kolmenlaisia: koiran, ihmisen ja yhdessä tehtävät. Parhaimmillaan dobo-treeni edistää siis molempien kuntoa ja motorisia taitoja. Siksi dobon koulutusohjaajan pitää tuntea koirankoulutuksen lisäksi myös ihmisen fysiologiaa, anatomiaa ja biomekaniikkaa voidakseen ohjata  koiranohjaajille turvallisia lihasvoimaa ja -kestävyyttä sekä tasapainon hallintaa edistäviä harjoituksia. Ja kun treeniryhmässä jokainen koirakko aina on yksilöllinen, pitää harjoitukset osata eriyttää kunkin tasolle sopiviksi – niin koiran kuin ihmisenkin.

Vanhana liikuntetieteilijänä rakastan kaikenlaisia mittareita ja liikuntasovelluksia. Seuraaviin treeneihin pitääkin muistaa ottaa mukaan sykemittari, jotta saisin tarkemman käsityksen siitä, miten harjoitukset kuormittavat lihasten lisäksi keuhko- ja verenkiertoelimistöä. Myös kuntotestit auttavat seuraamaan ihmisen kunnon kehittymistä, jos treeni on ollut säännöllistä.

Vielä ajatus, josta kaikki ehkä eivät pidä. Dobon ideologiaan ei kuulu se, että ennen treeniä tai tauoilla käydään tupakalla. Ainakaan silloin, jos doboilu on tavoitteellista ja halutaan edistää fyysistä kuntoa. Eihän agilityssäkään niin tehdä – eihän?

Tervetuloa kokeilemaan doboa!

Kyypäivitys

Kyitä, kyitä… 

Tossu ui

Tossusta on heti alusta alkaen kehittynyt varsinainen uimri. Se ei riehu, ei hypi ja pyytää aina luvan. Sitten se vaan ui. Ja palaa rantaan kutsusta.

Odottelua lossilla

   
    
    
    
 

Tossu harrastaa

En  osaa kuvitella pyrtsiä ns. kotikoirana, siksi Tossun kanssa tehdään kaikenlaisia asioita ja osallistutaan erilaisille kursseille. Meidän elämän arjen haasteista, koulutustekniikoista ja työvälineistä bloggaan erikseen.

Pyrtsi on upea, aktiivinen ja ihmisrakas harrastuskoira, jota ei koskaan tarvitse motivoida. Se on aina halukas tekemään ihan mitä tahansa, mitä siltä vaan pyydetäänkin. Jossakin vaiheessa meidän viikko-ohjelmaa piti kunnolla keventää, kun kierrokset jäivät päälle ja palautuminen vei paljon aikaa. Jos jotakin haluan välttää, niin koiran stressiä. Se ei edistä hyvinvointia – ei koiran eikä ihmisen.

Syksyllä oltiin jälleen mukana pk-hakukurssilla. Mielestäni pk-haku tukee mainiosti pelastushakua, joka meillä on ydintalvella ollut ”luonnollisella” tauolla. Ensin oli kovat pakkaset, enkä halunnut antaa Tossun odottaa – parhaimmillaan tunteja – kylmässä autossa, sitten odoteltiin tassuvamman paranemista, sitten treenipäivään osui monta työmatkaa.

Tossu ilmaisee rullalla, mutta treenimme ovat junnanneet irtorullavaiheessa jo luvattomankin pitkään. Ehkä kevään aikana päästään siirtymään kiintorullaan. Ilmaisuun liittyen ollaan treenailtu noutoa kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Nykyisin Tossu noutaa ja kanniskelee pallojaan, kuin noutajarotuinen koira ikään.

Rauniohaun olen päättänyt jättää kokonaan väliin. Tossu on selvästi aistiherkkä koira, enkä halua ottaa riskiä, että aiheuttaisin sille elinikäisen paukkuarkuuden. Raunioille on ajatuksena mennä kuitenkin treenaamaan, jos vaan löytyy meille sopiva treeniryhmä. Niitä vaan on nykyään tarjolla vain vähän, ja etusijalla ovat koirakot, jotka tähtäävät koesuorituksiin.

Hajuerottelun alkeet muistuteltiin vuoden vaihteessa mieleen, ja nyt on menossa purkkijatkokurssi. Toivottavasti päästään keväällä ID-jäljestämään maastoon. Tossu on taitava, mutta malttamaton ja turhautuu helposti, jos treeni ei heti mene kuten ajattelee siltä toivottavan. Itse olen eritysesti panostanut überrauhalliseen koiran ohjaamiseen. Siinä riittää haastetta, kun itsekkin meinaan hikeentyä toisen sähläämiseen.

Jäljestystä ajatellen ollaan treenattu esineiden ilmaisua. Tässä video hallitreenistä: https://vimeo.com/156947173  Kerran Tossu ottaa esineen suuhunsa ja kerran valeilmaisee, mutta muuten treeni meni kuten pitikin.

Jos Tossulta kysyttäisiin, on varmasti mölliagility kivointa, mitä ikinä vaan voi olla. Mutta kun Raoul on päässyt treeneihin harvakseltaan, on koirakon edistyminen ollut hidasta. Lisäksi Tossu on agilityhallissa yli-innokas ja rauhoittuminen on vaikeaa. Ja kun Tossu on ketjuttamisen mestari – hyvässä ja pahassa – on se keksinyt radalla omaa kivaa. Mutta ei hätää, minusta onkin kehittynyt Raoulille ”treeniassistentti”; nytkin talvilomalla mökillä ollaan treenattu hyppyestettä. Kyse ei suinkaan ole siitä, etteikö Tossu osaisi hypätä, mutta parissa viime treenissä se alkoi tarjota riman alituksia. Hmmmph. Tässä videopätkä mökiltä. Palkka on pikkuisen myöhässä ja Nemo häiritsee… https://vimeo.com/156947493 

Mitä muuta on meidän suunnitelmissa? Dobo olisi Tossulle hyödyksi, mutta Nemon kanssa se on paljon mukavampaa. Tokoa pitäisi ehdottomasti taas jatkaa, mutta ei kilpailumielessä. Rally-tokoa jo kokeiltiin, mutta se vaatii valtavaa panostamista, etteivät kyltit kaadu sitä mukaa, kun me mennään ohi. Vepe olisi ihan Tossun laji, mutta luulen, ettei meidän aika riitä. Ja rotukin on väärä. Fillari ja vetovaljaat jo ovat odottamassa, josko Tossu pääsisi juoksemaan muutenkin, kuin läheisillä pelloilla. Frisbee olisi myös Tossun  juttu, ja paimennus, mutta kaikkea ei ehdi. Tämmöttis!

DSC_5236

Tossu naksutettiin laatikkoon parissa sekunnissa.

40 cm

Mökillä harjoitella ylityksiä, ei alituksia. Piha on, kuin ravirata.

Rullia

Rullia, rullia, rullia…

DSC_5440

Lumikuono.

DSC_5479

DSC_5535

Hyppääminen sujuu kyllä.

Purkkitreeni mökillä 270216

Purkkitreeni alkamassa mökillä.

DSC_3911

 

Nemo täyttää muutaman kuukauden kuluttua 8 vuotta, joka on schipperken elämänkaaressa vasta alkupuolta. Eläkkeelle ei olla jäämässä, sillä veteraani-iässäkin voi harrastaa aktiivisesti. Aika monta vuotta meni siihen, että pääasiassa toisen koiran kanssa harrastettiin ja Nemo oli ns. koti- ja reissukoirana.

Pari vuotta sitten aloitettiin rally-toko. Ihan uskomaton tunne, kun koira on kontaktissa, alkaakin seurata ja tehdä käskystä liikkeitä. Olin aina ajatellut, että tämä meidän Luupää ei ihmisen miellyttämiseen taipuisi. Mutta kun palkka on tavoittelemisen arvoinen, oli Nemonkin taivuttava. Älykkyyttä sillä riittää vaikka muille jakaa.

Doboon perehdyttiin runsas vuosi sitten. Ensin osallistuttiin parille kurssille, joiden jälkeen kävin koulutusohjaajakurssin ja aloin itse vetää treenejä. Nemo on ollut koko ajan mukana ja mitä ilmeisemmin se nauttii jumppaamisesta pallojen ja tasapainotyynyjen kanssa. Ja se tietää, kun ollaan lähdössä treeneihin.

Harrastaminen Nemon kanssa on rauhoittavaa ja rentoa. Sen kanssa ei tarvitse miettiä muita koiria tai ulkopuolisia häiriöitä. Ja se on tullut todistetuksi, että koira oppii – kuten ihminenkin – ihan missä iässä tahansa.

Nemo ja dobopallo

Tässä esitellään dobo-palloa

Nemo ja rally

Nemo osaa lukea.

DSC_5231

Nemo naksutettiin laatikon päälle.

Memu!

Dobon jälkeen.

DSC_5345

Kun lähes kaikki lumi oli sulanut pois…